lauantai 10. syyskuuta 2011

Suzanne Collins: Nälkäpeli 1










Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suurimman osan Pohjois-Amerikasta. Loput jäljelle jääneestä ruuasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem, kolmetoistavyöhykkeinen maa. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoita vastaan, mutta hävisivät taistelun, ja kolmastoista vyöhyke tuhottiin lopullisesti. Rangaistukseksi kehitettiin Nälkäpeli.




Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen vyöhykkeen on arvottava yksi tyttö ja poika osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa.


Viimeinen hengissä selvinnyt on voittaja.








Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Katniss Everdeen,hänen 12-vuotias pikkusiskonsa, Prim, tulee valituksi nälkäpeliin. Katniss ei kestä ajatusta että hänen siskonsa joutuisi peliin, joten hän ilmoittautuu Primin tilalle. Vyöhykkeen 12 poikatribuutti on Peeta Mellark.


Katniss matkustaa Peetan kanssa pääkaupunki Capitoliin valmistautumaan peliä varten. Peeta kehittää heidän avustajansa kanssa suunnitelman, jonka tarkoituksena on kiinnittää yleisön huomio häneen ja Katnissiin. Peeta kertoo haastattelussa olevansa rakastunut Katnissiin.


Katnissin ja Peetan välille syntyy luja side. Pystyvätkö he selviämään pelistä hengissä jos pelin voittajia voi olla vain yksi?






Kuulin kirjasta todella paljon kehuja ennen sen lukemista. Aluksi kirja ei oikein kiinnostanut, mutta kun kaikki sitä kehuivat erittäin hyväksi oli se pakko lukea. Ja yllätyin iloisesti, sillä pidin kirjasta erityisen paljon. Nälkäpeli poikkesi paljolti edellisistä lukemistani kirjoista ja oli mukava lukea välillä jotain hiukan erilaista.




Päähenkilö Katnissin rohkeutta ei voinut kuin ihailla ja häneen oli helppo mukautua. Peetasta ei oikein aluksi osannut ajatella että mitä hänestä nyt oikein ajattelisi. Pian kuitenkin huomasin hänen olevankin ihan mukava.




Kirja oli kirjoitettu mukavalla ja helppolukuisella tavalla.


Hyvä kokonaisuus ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.






Lukunäytettä en taaskaan valitettavasti saa.






Arvosana:








Nälkäpeli,2010 (Hunger Games, 2008) Suzanne Collins


WSOY

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Alyson Noël : Punaiset tulppaanit







Punaiset tulppaanit ovat Kuolemattomat-sarjan ensimmäinen kirja.









Ever on menettänyt perheensä auto-onnettomuudessa ja kävi itsekin lähellä kuolemaa. Ever kuitenkin pelastui ja sai yliluonnollisia kykyjä. Hän kuulee muiden ajatukset, näkee ihmisten auroja ja juttelee kuolleen pikkusiskonsa kanssa. Kouluun saapuu uusi oppilas, Damen, jonka auraa Ever ei näe, eikä kuule hänen ajatuksia. Tolkuttoman komea Damen alkaa vetää Everiä puoleensa , pois kalifornialaisesta high school-elämästä ja yhä syvemmälle toiseen todellisuuteen: mysteerien ja taikuuden kiehtovaan maailmaan. Mutta kuka tai mikä Damen oikeasti on?









Kirjan juoni oli todella samankaltainen kuin Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli- kirjassa, mutta mielestäni tätä kirjaa kerrottiin eritavalla, niinkuin aikuisemmasta näkökulmasta. Vaikka juoni ei olekaan uutta kirja oli silti viihdyttävää ja raikasta luettavaa. Kirjan loppuratkaisu oli aikamoinen pettymys sillä siitä olisi voinut tehdä vaikka kuinka paljon kiinnostavamman ja yllätyksellisemmän. Kumminkin kokonaisuudessaan kirja jäi plussan puolelle. Kirjan henkilöt olivat aidontuntuisia ja heihin oli mielestäni helppo samaistua. Kirjassa oli sopivasti jännitystä, romantiikka, viisautta ja huumoria.





Arvosana: 9+









Lukunäyte sivulta 135:








Katson meidän käsiämme, pronssinruskeaa ja kalpeaa, vahvaa ja haurasta, ne ovat hyvin epätodennäköinen pari. "Mene nyt. Nähdään koulun jälkeen, minä lupaan." Damen hymyilee ja poimii korvani takaa punaisen tulppaanin.











Alyson Noél: Punaiset tulppaanit- Kuolemattomat 1 (Evermore - The Immortals 1, 2009) Suom. Sirpa Meripaasi.




OTAVA, 2011

tiistai 16. elokuuta 2011

Cassandra Clare: Tuhkakaupunki




Tuhkakaupunki (City of Ashes) on fantasiakirjasarjan The Mortal Instruments toinen osa.




Clary Frayn elämä on muuttunut aivan silmänräpäyksesä, eikä entiseen ole paluuta. Claryn äiti makaa koomassa sairaalassa, hänellä on veli, Jace, josta hänellä ei aikaisemmin ollut tietoakaan ja hän on itse on varjometsästäjä, demoneita tappava taistelija. Lisäksi Claryn paras ystävä kokee elämänsä muutoksen. Mitä onkaan tapahtunut Hiljaisille veljille ja minne Totuuden miekka on hävinnyt? Kuka uhkaa Clarya, Jacea, Varjometsästäjiä ja koko alamaailman kansaa?



Kirja oli aivan yhtä jännittävää luettavaa kuin edeltäjänsäkin. Uudet käänteet ja päähenkilöiden uudet suhteet tekivät kirjasta mielenkiintoista luettavaa. Kirja oli jännittävää ja välillä pelottavaakin luettavaa, ja täytyy sanoa että kyllä se välillä hyvät naurutkin antoi. Kokonaisuudessaan kirja oli mahtavaa luettavaa, mutta ei aivan edeltäjänsä tasoinen.



Valitettavasti lukunäytettä en saa, koska kirja on palautettu jo kirjastoon.



Arvosana: 10-



Cassanda Clare, Tuhkakaupunki (City of Ashes 2008) suom. Terhi Leskinen

OTAVA 2010

maanantai 15. elokuuta 2011

Cassandra Clare: Luukaupunki





Luukaupunki (City of Bones) on fantasiakirjasarjan The Mortal Instruments aloitusosa.




New Yorkilainen Clarissa Fray elää tavallista 15-vuotiaan elämää. Päivät kuluvat parhaan kaverin Simonin kanssa hengaillessa, luonnoslehtiöön piirrellessä ja äidin kanssa kinastellessa. Clarya alkavat ympäröidä oudot tapahtumat. Hän näkee klubilla nuoren pojan surman mutta miten asiasta voisi tehdä rikosilmoitusta jos hän on ainoa joka pystyy näkemään sen? Clary tempautuu mukaan yliluonnolliseen maailmaan josta hänellä ei ollut ennen pojan surmaa tietoakaan. Claryn "oppaina" tässä uudessa maailmassa veljohen, vampyyrien, ihmissusien, demonien ja haltioiden keskellä toimii varjometsästäjät joihin kuuluu kuvankaunis Isabelle, hänen veljensä Alec sekä ylpeä hyvännäköinen ja hurmaava Jace. Kolmikon johdolla Clary saa tietää mitä kummallisimpia asiota hänen äitinsä menneisyydestä, varjomaailmasta ja siellä "poliiseina" toimivista varjometsästäjistä.






Luukaupunki oli nopeatempoista ja välillä hauskaakin luettavaa. Jännittävät tapahtumat tempaisevat mukaansa heti, eikä kirjaa voi laskea käsistään hetkeksikään. Kirja ei ollut liian kevyttä tai raskasta luettavaa. Välillä mennään täysiä eteenpäin kun taas välillä puidaan rauhassa heidän välisiä suhteitaan.




Itsessään idea ei tuntunut uudelta vaan tavallaan vanhoihin ideoihin luotiin uusi käsitys ja näkökulma, joten se teki kirjasta jännittävää luettavaa.






Valitettavasti lukunäytettä en saa kun kirjan palautin jo kirjastoon.






Arvosana: 10+




Cassandra Clare, Luukaupunki (City of Bones, 2007) suom. Terhi Leskinen


OTAVA, 2009

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Maggie Stiefvater: Väristys







Graze on jo vuosia katsellut pihansa takana olevassa metsässä asustelevia susia. Hän on kiintynyt erityisesti erääseen keltasilmäiseen yksilöön. Grazen ja suden välille on syntynyt vuosien saatossa molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys. Sam puolestaan elää kaksoiselämää. Talvella hän viettää aikansa pienen laumansa kanssa suden muodossa, kun taas kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman kuukauden ihmisenä. Yhtenä syksyisenä päivänä Graze tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi rakkaudeksi, mutta miten käy talven tullen, kun heidän yhteiset päivät käyvät vähiin...





Kirja oli mukavaa ja nopeaa luettavaa. Teksti oli helppolukuista ja se tuli luettua todella nopeasti. Kirjaa oli mukava lukea, kun kertoja vaihteli Grazen ja Samin välillä. Kertojanvaihdokset rytmittävät tekstiä mukavasti ja tuovat siihen syvyyttä, jota lisää myös päähenkilöiden ongelmalliset perhe- ja ystävyyssuhteet. Nyt pitäisi saada kirjan toinen osa Häivähdys saada luettavaksi.







Lukunäyte sivulta 87:



Jotkin päivät ovat yhtenäisiä kuin lasimaalaus. Sadat eriväriset pienet palat ja tunnelmat asettuvat kokonaiseksi kuvaksi. Kulunut vuorokausi oli ollut juuri sellainen. Yö sairaalassaoli yksi lasinpala, vihreän värisevä. Aamuyön hämärä Grazen vuoteella toinen, violetin sumuinen. Kylmänsininen muistutus kaksoiselämästäni aamulla ja lopulta kirkas lasi joka oli suudelmamme.


Nyt olimme maalauksen palassa, johon kuului rikkaruohoa lykkäävä autokaupan piha ja vanha farmari, jonka kuluneella etupenkillä istuimme vierekkäin. Aloin hahmottaa palasen muodostamaa kuvaa. Näin väriä hehkuvan elämän, johon en ehkä koskaan pääsisi mukaan.






Arvosana: 10






Stiefvater Maggie: Väristys (shiver, 2009). Suom. Laura Honkasalo.





WSOY, 2010

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Charlaine Harris: Kylmäveristen Klubi


Sookie alkaa epäilemään että Bill salaa häneltä jotain. Billin on määrä lähteä liikematkalle, mutta katoaakin matkalla kuin maan nielemänä. Sookie alkaa etsimään Billiä Ericin kanssa ja jäljet johtavat Mississippin yliluonnollisten olentojen alamaailmaan. Turvakseen Sookie saa Alciden, komean ihmissuden. Yhdessä he alkavat etsimään Billiä ja Sookie ajattelee Billin pettäneen hänet. Hän alkaa miettiä pitäisikö selvittää mitä Billille on tapahtunut vaiko alkaa teroittamaan vaarnaa.


Kirjassa pidin siitä, että se oli kevyttä ja jännittävää luettavaa. Huumoria siinä oli tarpeeksi ja jännitystä/kauhua sen lisäksi. Sookiella on oma mukava tapansa ajatella asioita. Kirjassa pidin erityisesti Sookien ja Alciden välille syntyvästä "suhteesta". Lisäksi siihen vielä Eric joka ilmaisee tunteensa Sookielle omalla tavallaan ja Sookie yrittää torjua ne parhaansa mukaan. Silti hän pysyy uskollisena Billille, vaikkei olekaan varma miten heidän suhde tulee jatkumaan tulevaisuudessa.

Arvosana: 9½


Lukunäyte sivulta 62:

Olin ehtinyt keittää pannullisen kahvia, kun etuoveen koputettiin.
"Kuka siellä?"kysyin sisältä ovenpielestä.
"Eric lähetti minut",vastasi karhea ääni.
Avasin oven ja katsoin ylös. Jouduin nostamaan katsettani vielä lisää.
Tulija oli valtava mies. Hänellä oli vihreät silmät. Hänen pörröinen tukkansa oli kihara, paksu ja sysimusta. Hänen aivonsa kohisivat ja sykkivät energiaa. En voinut olla tuijottamatta häntä.
Ihmissusi.


Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi (Club dead, 2003) Suom. Sari Kumpulainen. GUMMERUS, 2010.

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli



Nora Grey on aivan tavallinen, hieman tylsänpuoleinen lukiolaistyttö. Eräänä päivänä hän saa biologian-tunnilla uudeksi parikseen Patch nimisen salaperäisen pojan, joka tuntuu tietävän hänestä kaiken. Patchin salaperäinen hymy ja mustat silmät alkavat kiehtovat yhtäkkiä Noraa kuin yölamppu perhosta. Patch tuntuu olevan kaikkialla missä Norakin. Nora huomaa olevansa keskellä salaperäisiä ja hengenvaarallisia tapahtumia. Rakastuminen ei ole ikinä ollut yhtä enkelimäisen ihanaa ja samalla tappavan vaarallista.Kuka Patch oikein on ja miksi hänellä on hiilenmustat arvet selässään?


Itselläni oli kovat odotukset kirjan suhteen ja se kyllä täytti ne ellei jopa ylittänyt niitä. Kirjassa oli sopivasti jännitystä. Koko ajan oli vain pakko lukea eteenpäin jotta tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja oli kirjoitettu aika helppolukuisella kielellä, joten lukeminen eteni nopeasti. Aloin lukemaan kirjaa sillä ajatuksella että se olisi yksittäinen kirja mutta myöhemmin selvisi, että se onkin kolmiosaisen kirjasarjan alkuteos. Jotenkin jotkut asiat jäivät vaivaamaan siten, että miksi niiden piti tapahtua, mutta muuten pidin kirjasta todella paljon.

Lukunäyte sivulta 16:

Hän laittoi bilsan kirjan pöydälle ja liukui Veen entiselle paikalle.
Hymyilin. "Moi. Minä olen Nora."
Hänen mustien silmiensä katse pyyhkäisi minua, ja hänen suupielensä kohosivat ylöspäin. Sydämeni jätti lyönnin väliin, ja sen aikana synkeä pimeys tuntui liukuvan kuin varjo ylleni. Tunne katosi hetkessä, mutta tuijotin poikaa edelleen. Hänen hymynsä ei ollut ystävällinen. Se enteili harmia. Lupasi harmia.

Arvosana: 10+


Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli (Hush Hush, 2009) Suom. Pirjo Ruti WSOY, 2011